Marraskuun lopussa 1899 Lucina Hagman osti lainavaroilla Kruununhaasta Kirkkokadun varrelta talon no 12. Siellä koulu saattoi aloittaa toisen lukuvuotensa syksyllä 1900. Sinne mahtuivat koulun kaikki neljä luokkaa, voimistelutunnit tosin jouduttiin pitämään vapaapalokunnan talossa.
Sisällissodan jälkeen alkoi Helsingissä oppikouluihin pyrkiä yhä enemmän oppilaita. Tilanpuutteen takia suuri joukko halukkaita oli jätettävä ulkopuolelle. Koulussa surtiin sitä, että joukoittain kouluun pyrkijöitä oli sananmukaisesti jätettävä kadulle. Syynä koulunkäynti- innostukseen katsottiin olleen eri kansalaisryhmien tarpeen hakea turvaa levottomina aikoina.
Toisen maailmansodan aika merkitsi koululaisille lyhennettyjä lukukausia, tiivistettyjä oppimääriä, lukion poikien poissaoloja ja erilaisia käytännöllisiä töitä opiskelun ohella. Koulunkäynti keskeytyi ensimmäisen kerran lokakuun 12. päivänä 1939. Moskovassa käytyjen neuvottelujen päätyttyä tuloksettomina ja vaara ohi-mielialan saatua vallan koulunkäynti alkoi uudelleen marraskuun 24. päivänä. Koulut suljettiin uudelleen marraskuun 30. päivänä, talvisodan alettua. Koulunkäyntiä ei enää jatkettu koko talven eikä kevään kuluessa, vaikka sota päättyi maaliskuussa 1940. Helsingin Uuden yhteiskoulun olivat tuolloin sotilaskäytössä, aluksi sotilaiden vastaanottopaikkana ja myöhemmin sotaväen majoitustiloina.
Keväällä 1964 Helsingin Uuden yhteiskoulun johtokunnassa todettiin, että koulu ei todennäköisesti saisi tonttia Kruununhaasta. Neuvottelut valtion kanssa olivat päättyneet tuloksettomina. Vuokra-aikaa silloisissa tiloissa oli jäljellä enää kuusi vuotta. Tuolloin johtokunta velvoitti puheenjohtajansa ja rehtorin selvittämään, mitä mahdollisuuksia koululla olisi siirtyä Pihlajamäkeen. Helsingin kaupunki oli varannut sinne tontin oppikoulua varten kansakoulun naapurialueelle. Neuvotteluihin ja suunnitteluun tuli mukaan myös vuonna 1962 perustettu Pihlajamäen Oppikouluyhdistys. Se tuli myöhemmin yhdeksi koulun omistajista saatuaan haltuunsa kolmanneksen kouluyhtiön osakkeista, ja sen edustaja alkoi osallistua johtokunnan työskentelyyn. Saman vuoden lokakuussa Helsingin Uusi yhteiskoulu Osakeyhtiön yhtiökokous päätti lopullisesti koulun siirtämisestä Pihlajamäkeen.
Helsingin kaupunki ja Helsingin Uusi yhteiskoulu tekivät kesällä 1965 vuokrasopimuksen Rapakiventie 6:n (nykyään 18) tontista. Siitä ei kuitenkaan peritä vuokraa niin kauan kuin tonttia käytetään koulutarkoitukseen. Oman koulutalon valmistuttua lokakuussa 1967 koko koulun toiminta siirtyi Pihlajamäkeen. Kahden uuden koulurakennuksen myötä tilat kasvoivat lähes nelinkertaisiksi entiseen verrattuna. A-taloon sijoitettiin luokkahuoneitten lisäksi opettajainhuone ja kansliatilat sekä kirjasto lukusaleineen ja takka ala-aulaan. B-taloon puolestaan saatiin musiikki- ja piirustusluokkien lisäksi voimistelujuhlasali sekä kouluruokala.
Peruskoulu-uudistus tuli Helsingissä ajankohtaiseksi 1970-luvun puolivälissä. Joulukuussa 1976 kaupunginvaltuusto antoi Helsingin Uudelle yhteiskoululle pysyvän tehtävän peruskoulua korvaavana kouluna sekä oman koulupiirin. Siirryttäessä peruskoulujärjestelmään elokuun alussa 1977 koulun omistussuhteet siis pysyivät entisellään. Helsingin Uusi yhteiskoulu oli yksi niistä 18 yksityisestä koulusta, jotka Helsingissä saivat korvaavan koulun aseman.
Lukuvuoden 1982 alusta lukiossa otettiin käyttöön kurssimuotoinen lukusuunnitelma. Silloin myös koko koulu siirtyi jaksojärjestelmään, jossa lukuvuosi jaettiin kuuteen noin kuuden viikon pituiseen jaksoon. Syksyllä 1997 otettiin käyttöön 90 minuutin yhtenäiset oppitunnit ja ns. "block scheduling"-menetelmään perustuva, Suomen oloihin muunnettu tuntikaavio.
Koulun omistustaustassa tapahtui muutos, kun Pihlajamäen Oppikouluyhdistys ry. lakkautettiin ja tilalle perustettiin Helsingin Uuden yhteiskoulun säätiö toukokuussa 1986.
Kevätlukukauden 1988 alkaessa pitkään jatkunut tilanahtaus helpottui, kun käyttöön saatiin uusi lisärakennus. Tässä C-talossa on tavallisten luokkahuoneitten lisäksi terveydenhoitotilat, ATK-luokka, auditorio sekä oppilaiden taukotila.
Syksyllä 1999 perustettiin lukioon kirjallisuuslinja, jonka oppilasvalinnoissa saatiin käyttää uuden lain nojalla poikkeavaa oppilasvalintaa. Äidinkielen ja kirjallisuuden arvosanaa painotettiin valinnassa voimakkaasti.
Koulun ohi kulkeva tie nimettiin Lucina Hagmanin poluksi koulumme perustajan kunniaksi.
Syksyllä 2005 aloitti lukiossa kristillinen linja, jonka suunnittelu oli tehty yhteistyössä Helsingin Kristillisen koulun kanssa. Opiskelijoille tarjotttiin enemmän uskonnon kursseja ja yhteinen produktio HKK:n oppilaiden kanssa. Opiskelijoiden vähäisyyden vuoksi linja lopetettiin vuonna 2008.
Kesällä 2008 rakennettiin kouluun johtava katu ja viralliseksi osoiteeksi tuli Lucina Hagmanin kuja 4. Syksyllä 2009 aloitettiin lukiossa kuvataidelinja, jolla opetetaan laaja valikoima kuvataiteen syventäviä lukiokursseja ja suoritetaan kuvataiteen lukiodiplomi.
Helsingin Uuden yhteiskoulun entinen rehtori, FK Ahti Kurkela kuoli 9. heinäkuuta 2009 Terhokodissa Helsingissä. Hän oli syntynyt Kemissä 30. syyskuuta 1933 ja oli kuollessaan 75-vuotias.
Ahti Kurkela tuli Uuden yhteiskoulun palvelukseen Kirkkokadulle englannin lehtoriksi vuonna 1962. Talvikauden 1966-67 hän vietti USA:ssa Asla-stipendiaattina. Hän palasi opettajaksi innostuneena amerikkalaisesta kulttuurista ja sai sittemmin oppilailta lempinimen Charlie. Hän toimi myös koulun taloudenhoitajana vuoteen 1971, jolloin hänet valittiin koulun rehtoriksi. Siinä toimessa hän vaikutti eläkkeelle siirtymiseensä asti, vuoteen 1996.
Kurkelan 25-vuotinen rehtorikausi ei ollut niitä helpoimpia nyt 110-vuotiaan koulun historiassa. Hänen aloittaessaan koulu oli juuri siirtynyt Pihlajamäen lähiöön uusiin olosuhteisiin, oppilasmäärä kasvoi voimakkaasti , ja samanaikaisesti yhteiskunta asetti kouluille uudistumisvaikeuksia tihenevään tahtiin. Rehtori on koulussa kuin kapteeni laivassa: hänen on pantava uudistukset toimeen ja kannettava vastuu. 1970-luvun alussa piti päättää, luovuttautuuko perinteikäs Uusi yhteiskoulu kaupungille vai jättäytyykö yksityiseksi korvaavaksi kouluksi. Jälkimmäinen kanta voitti täpärästi, mikä sälytti rehtorille lisää niin valtaa kuin vastuutakin.
Ahti Kurkelasta tuli aktiivinen yksityiskoulumies. Hänen asiantuntemustaan tarvittiin myös Yksityiskoulujen liitossa, jonka toiminnanjohtajana hän vaikutti usean myrskyisen vuoden ajan.
Suuri tehtävä oli peruskouluun siirtyminen. Kurkela oli sekä peruskoulua korvaavan koulun että lukion rehtori ja sekä pedagogiset että taloudelliset haasteet olivat suuret. Hänen johdollaan niihin vastattiin tarmokkaasti. Luokaton kurssimuotoinen lukio toteutettiin eturintamassa ja kouluun rakennettiin moderni lisärakennus.
Henkilönä Ahti Kurkela oli sisukas, velvollisuudentuntoinen ja harrastuksissaan monipuolinen. Hän oli innokas urheilumies ja toisaalta aito humanisti.
Jalkapallo vaikutti hänen ammatinvalintaansakin. Koulupoikana Kemissä hän käytti englannin taitojaan ja organisoi jalkapallo-otteluita laivojen lastausta odottelevien ulkomaalaisten merimiesten ja vetämiensä juniorijoukkuiden välille. Niiden kokemusten pohjalta englannin opiskelu yliopistossa ja opettajaksi valmistuminen tuntuivat luonnolliselta uravalinnalta.
Myöhemmällä iällä, vielä eläkeläisenäkin, hän juoksi useita maratoneja Helsingissä, Venetsiassa ja New Yorkissa. Monilla Lapin matkoillaan hän nautti hiihdosta ja laskettelusta, mutta myös pohjoisen luonnon kauneudesta. Mökillään Houtskarissa hän eli luonnon ehdoilla kalastellen ja sienestellen.
Hän eli loppuun asti henkisesti vireätä elämää, seurasi laaja-alaisesti kulttuuria ja ajankohtaisia tapahtumia ja luki paljon. Kiinnostus anglosaksiseen kieleen ja kirjallisuuteen säilyi läpi elämän.
Viisilapsisen perheen vanhimpana hän oli aina huolehtiva ja arvovaltainen isoveli. Myös koulun piirissä hän vaikutti aktiivisena ja kokoavana hahmona loppuun asti ja otti yhteisiin tilaisuuksiin uljaasti osaa vielä ankaran sairauden heikentämänäkin. Parhaimmillaan hän oli kutsuessaan ystäviä ja työtovereita kotiinsa: huomaavainen isäntä, kiinnostunut kuuntelija, älykäs ja huumorintajuinen keskustelukumppani.
Matti Ahola, pitkäaikainen työtoveri ja ystävä